Talo huojuu lasten silmien alla

31.01. 15:34

Eero (Timo Reinikka) paljastaa kasvonsa. Kuvat: Paula Åström

Heli Rintala

Vänmanninsaari

Ensin heitä ei edes huomaa. He seisovat syrjässä, yrittävät kai olla näkymättömiä. Tyttö ja poika, knallihatut päässä, tytön nenä punaiseksi pyöräytettynä. Tytti on sanattomaksi suuttunut ja Poju sokeaksi säikähtänyt.

Oulun kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa Maria Jotunin kirjoittama riipaiseva parisuhde- ja perhekuvaus Huojuva talo. Mutta tällä kertaa näkökulma ei olekaan vain Lean (Annina Rokka), jota hänen miehensä Eero (Timo Reinikka) terrorisoi.

Keskiössä ovatkin nuo kaksi, välillä satumaailmaansa turviin karkaavaa lasta (Elina Korhonen, Joose Mikkonen). He todistavat perhehelvettiä, joka kasvaa ohjaaja Samuli Reunasen dramaturgiassa jopa sitäkin laajempiin mittoihin. Jotunin erittäin ajankohtaisesta ja terävänäköinen näytelmä on Reunasen käsittelyssä muuttunut näyttämökarnevaaliksi, joka kertoo myös ilosta ja toivosta.

– Se on rukous, se on juhla. Huojuva talo on kylmäävän kaunis kamppailunäytelmä, on ohjaaja sanonut.

Juhannusta juhliva väki laulaa Lean ja Eeron keskinäisten rakkaudentunnustusten jälkeen Ihana on ihminen ja suurenmoinen.

– Tosissamme me yritämme sellaista väittää, Reunanen sanoo.

– Eikä ole tarkoitus saada ihmisiä ahdistumaan vaan viedä lopulta katharsikseen.

Näytelmässä sanotaan: Kaiken kauniin tähden, mitä on luonut ja luo, saa anteeksi kaiken sen pahan mitä tekee.

Eero tulee paljastaneeksi jo juhannusrakkautensa alkuhuumassa välähdyksen todellisesta luonteestaan Lealle:

– Minä rankaisen valheesta!

Ja miehen kasvotkin paljastuvat niin Lealle kuten yleisöllekin ensimmäistä kertaa liekkien takaa.

Kosketuspintaa viimeaikaisiin tapahtumiin ei tarvitse kaukaa hakea. Huojuva talo on valitettavan ajankohtainen, kun lukee viime aikojen uutisointia perhesurmista.

– Muutamassa harjoituksessa kieltämättä vavahtutti, kun ymmärsimme vain leikkivämme sitä mitä juuri oli tapahtunut todellisuudessa. Muutaman kyyneleen ja rukouksen siinä jaoimme, Reunanen sanoo.

Huojuva talo on myös aistien juhlaa. Äänisuunnittelun on tehnyt Reunasen pitkäaikainen yhteistyökumppani Iiro Ollila, joka kommentoi ja ryydittää, tuo lisämateriaalia näyttämön tapahtumiin.

Juhannusyönä Chopinin etydien (pianisti Annika Mikkola) kanssa soi kilpaa hurja ravemusiikki laantuakseen jykeväksi sydämensykkeeksi.

Jyrki Sepän vaikuttavat lavastukset ja Pirjo Valisen puvut tuovat nekin tarinaan sivupolkuja, joita voi lähteä seuraamaan.

– Esimerkiksi Lea ei juurikaan poistu näyttämöltä, ja koko hänen elämänkaarensa on näyttävä asuissa, kertoo Valinen.

Lea kasvaa näytelmässä huolettomasta 6-vuotiaasta pikkutytöstä aikuiseksi mutta alistetuksi aviovaimoksi. Koska katoavat hänen mekostaan juhannusyön kukat? Missä vaiheessa Leaan ilmestyy ensimmäinen mustelma? Pukeutuuko hän jossain vaiheessa mustiin?

Ei ihme, että Valinen puhuu näytelmässä olevan ”runoja räteistä”.

Hello Kitty -paitaan pukeutunut Tytti säilöö sisälleen kauhistuttavia asioita.

Ja on puhumaton.

Huojuvassa talossa paitsi sytytetään taikatulia, juostaan kuudensadan kukan pellolla, nähdään vaikuttava, koko suuren näyttämön kokoinen juhannusyö. Siellä tuulee, siellä lasketaan mäkeä, ja yleisö saa tuntea kasvoillaan jopa vesisateen.

Rooleissa nähdään lisäksi Heli Haapalainen, Pentti Korhonen, Mirjami Kukkola, Mikko Leskelä, Anne Syysmaa, Riina Uimonen ja Hannu Pelkonen. Valaistuksesta vasataa Mika Ryynänen.

Huojuvan talon ensi-ilta on suurella näyttämöllä lauantaina 4. helmikuuta.