Yksijalkainen mies ja leijonapaita

24.02. 12:46

Jussi Lotvonen ja jalat. Mies pelaa lauantaina The Game -hyväntekeväisyysottelussa. Keväällä hän matkaa Montrealiin MM-kisoihin proteesijääkiekkomaajoukkueen kanssa. Kuvat: Paula Åström

Sanna Tarvainen

Linnanmaa

Jos näkee keväällä, heti ensimmäisten lämpimien tultua, shortseihin pukeutuneen miehen, joka antaa jalkaproteesinsa näkyä reippaasti – hän saattaa olla Lotvosen Jussi.

Hän on 28-vuotias oululainen isä, yrittäjä, projektipäällikkö, yksi The Gamen järjestäjistä, jääkiekkomaalivahti, joka treenaa MM-kisoihin – ja mies, jonka toinen jalka on amputoitu nilkasta alaspäin.

Haastatteluun mennessä on takaraivossa piskuinen varovaisuus. Mitenkähän miestä pitäisi lähestyä, jottei käyttäytyisi tökerösti? Mutta ennakkoluulot saavat huutia, kun tapaa Lotvosen: hänen avoin suhtautumisensa riisuu ennakkoluulot pois.

– Moni säälii minua, mutta suhtautuu eri tavalla, kun näkee, ettei proteesi vaikuta mun elämääni.

Tulevana viikonloppuna Lotvonen pitää Suomen proteesijääkiekkomaajoukkueen kanssa harjoitusleiriä Oulussa. Montreal ja MM-kisat ovat edessä huhtikuussa.

– Kun saa vetää leijonapaidan päälle, on varmasti semmoinen fiilis kuin äijillä olympialaisissa nyt.

Tänä lauantaina järjestetään Oulussa The Game, hyväntekeväisyysottelu, jonka tapaisia on Etelä-Suomessa pidetty jo useita. Etelämpänä proteesikiekkoilijat ovat pelanneet esimerkiksi Kimi Räikköstä, Jari Kurria ja Esa Tikkasta vastaan.

Lotvonen on yksi Oulun The Gamen moottoreista. Hänellä on painokkaat syyt siihen, miksi hän haluaa olla järjestämässä tapahtumaa. Yksi niistä on tämä:

– Tarkoitus on saada vammaisurheilua ja proteesilätkää enemmän esiin Pohjois-Suomessa. Lajille halutaan lisää harrastajia.

Lotvonen jäi jäkiksen pauloihin jo pikkunassikkana. Junnuna hän pelasi kolmanneksi korkeimmalla tasolla Suomessa.

Vuonna 2006 hän meni sairaalaan hoidattamaan urheiluvammaa ja tulehtunutta kantapäätään, kun jalasta löytyi syöpä, pahimmanlaatuinen pehmytkudossarkooma. Joulukuussa 2006 jalka amputoitiin. Pari kuukautta meni sairaalassa, kun norovirus vei voimat eikä ruoka pysynyt sisällä.

– Samaan aikan kuoli kaverini ja kolme sukulaista syöpään. Ainoa, joka jäi eloon, olin minä.

Huhtikuun alussa 2007 Lotvonen sai jalkaproteesin. Kului viikko, ja hän oli jäällä.

– Lääkärit olivat kyllä sanoneet, etten pystyisi koskaan tekemään ruumiillista työtä. Enkähän minä nyt tästä Linnanmaalta jaksaisi juosta kaupunkiin. Mutta kävelemään pystyisin.

Joskus ennakkoluulot ottavat Lotvosta päähän. Joskus joku kysyy ivallisesti, onko poika sössinyt: onko tullut ajettua päissään mopolla vai autolla.

Mutta on myös myönteisiä ennakkoluuloja. Moni ihmettelee, miten hyvin Lotvonen pystyy kiekkoilemaan:

– Joskus joku terve kiekkoilija sanoo, että en jumankauta saanut sulle yhtään maalia, vaikka olet yksijalkainen.

Oikeastaan vammautuminen on parantanut elämää, sanoo Lotvonen.

– Olen oppinut arvostamaan vähän muutakin, kuin sitä, millaiset alumiinivanteet mulla on autossa. Enkä kitise välttämättä siitä, että lunta on liikaa.

Lotvonen sanoo olleensa aina aika positiivinen ja sisukas, mutta vammautuminen vain vahvisti näitä:

– Arvostan jokaista päivää, jonka saan olla elossa.