Kiivetäkö Mount Everestille?

20.06. 08:21

Olen jonkin verran viettänyt aikaani vetten päällä, sekä järvellä että merellä.

Olen soudellut kitsaankokoisilla soutuveneillä ja ajellut moottoroiduilla kuttereilla. Ja melkein kaikella siltä väliltä.

Olen jutellut siviilissä ja töissä veneiljöiden kanssa, kunnellut heidän hehkutustaan kiireettömästä matkanteosta, Veneessä olet jo perillä -ajattelusta, tuulen tuoksuista ja meren seestämästä ja levollisesta mielestä.

Olen yrittänyt ymmärtää, mutta en ole siinä oikein onnistunut.

Minua vesillä olo tahtoo pitkästyttää.

Kuuntelin radiosta entisen vuorikiipeilijän Veikka Gustafssonin ajatuksia.

Hän on jättänyt vuorikiipeilyn taakseen, koska 20 vuoden jälkeen motivoituminen kiipeilyyn alkoi olla yhä vaikeampaa.

Yhtä hän jäi kiipeilystä kuitenkin kaipaamaan: aikaa ja kiireettömyyttä. Sitä että saattoi kiipeilyporukan kanssa kulkea, telttailla, keskustella ja pohdiskella asioita ilman huolta veroilmoituksista, laskujen maksusta, päivän työsuoritteista tai muustakaan maallisesta.

Oli aikaa ja tilaa ajatuksille ja pelkälle olemiselle. Ei ollut kiire.

Ehkä näissä kahdessa on kyse samasta asiasta.

Olemme buukanneet oman elämämme täyteen ohjelmaa ja tehtäviä. Kun suorittaminen ei yhtäkkiä onnistukaan, tulee hätä ja huoli.

Pelkkä oleminen alkaa hermostuttaa. Päässä alkaa pyöriä ajatuksia, jotka eivät välttämättä olekaan niin mukavia.

Tai ehkei päässä olekaan yhtään ajatusta, koska sinne on tottunut kaatamaan sammiollisen ärsykkeitä joka päivä. Hermoradat ovat ihmeissään, kun ylitarjonta yllättäen loppuukin.

Hämärästi muistan, että kiireetön hetkestä nauttimisen taito oli tallella vielä lapsuudessa.

Silloin vielä osasi nauttia pienistä ja ohikiitävistä asioista ihan eri tavalla kuin nykyään, kun laiskotteleminen on melkeinpä syntiä ja lomallakin pitää suorittaa.

Jos ei kesälomalla ole siivonnut vaatekomeroita ja rakentanut kesämökin terassia, on tuhlannut aikansa.

Ja jos kesä ei kulu remonttia tehden, niin ainakin pitää kulkea kaikki matkailukohteet ja sukulaiset, jotta kyselijöille olisi kerrottavaa lomatekemisistä.

Ehkä pitäisi hankkia kunnon vene tai kiivetä Mount Everestille.

Ehkä pitäisi löytää itsestään se lapsi, joka osasi iloita näkemästään ja kokemastaan.

Ehkä pitäisi tyhjentää kalenteri minimiin ja antaa itselleen tärkeintä kaikista: aikaa.

Hyvät ihmiset: nauttikaa juhannuksesta, nauttikaa lomasta ja nauttikaa kesästä!

Heli Rintala

heli.rintala@oululehti.fi