Matkaklubi
Vaaleanpunaisia kermakakkuja ja aakeeta laakeeta
Eger/Budapest, Unkari
Miksi autontorvet töötöttävät kuin viimeistä päivää Egerin barokkikaupungin muhkuraisilla pikkukaduilla?
Oulu-lehden lukijamatkalaiset tietävät.
– Ihana, kun sattuu eteen tämmöistä, huokaa Aune Jaara, yksi matkalaisista.
Letkana ajavat autot tööttäävät suuren juhlan kunniaksi. Nuoripari on juuri vihitty, ja kermakakku-unelmaan puettu morsian on sulloutunut upeaan hääautoon.
Sattumalta törmäämme pian vielä toisiinkin kermakakku-unelmiin – tällä kertaa vaaleanpunaisiin. Morsiusneidot ovat pukeutuneet pinkkiin, ja koko hääväkeä kuvataan vanhan kirkon portailla.
– Täällä satsataan häihin joskus ylimääräisestikin, sanoo paikallinen oppaamme Judit Gránicz-Nádasi.
Judit on opiskellut suomea unkarilaisessa yliopistossa ja käynyt Suomessa töissäkin. Hän käyttää jopa sellaista sanaa kuin lillua, jota ei ehkä ensimmäiseksi opetella suomentunnilla.
Egerissä pääsemmekin lillumaan. Hotelli Floran kyljessä on suosittu kylpylä, jonka kuumien lähteiden vesissä rentoutuu ihan väkisinkin. Veden lämpö altaissa vaihtelee 20:stä 40:een.
Suomalaisturisteille Budapest on jo vanha tuttu, mutta Eger uudempi kaveri. Tämä noin 60 000 asukkaan kaupunki koreilee kauniilla barokkirakennuksillaan ja on tunnettu palkituista viineistään ja hyvää tekevistä kuumista lähteistään. Tunnelma on leppoisa, pikkukaupunkimainen.
Täältä saa muuten herkullisen jäätelötäytteisen pannukakun 550 forintilla eli reilulla kahdella eurolla. Ei paha.
Tienvarressa matkalla pustalle unikot loistavat punaisina. Akaasiapuut kukkivat, ja mansikkakausi on parhaimmillaan. On vaikea uskoa, että Unkarin kevät on kaksi viikkoa myöhässä.Juuri kiusanneista tulvista näkyy muistoja tuolla täällä: pellot kirjaimellisesti lilluvat paikoin.
– Täällä järjestetään paraikaa keräyksiä, joissa kerätään paitsi rahaa myös huonekaluja ja muuta tarpeellista heille, jotka menettivät tulvissa omaisuutensa, kertoo Judit.
– Tämähän on kuin Limingan lakeuksilla, toteaa lukijamatkalainen pustalla. Mittakaava vain on toinen: aakeeta laakeeta jatkuu pustalla enemmän kuin silmänkantamattomiin. Hortobágyn kansallispuisto on Euroopan suurin luonnon suola-aroalue.
Pustalla tehdään hevoskärryajelu, joka on monen mieleen. Valtavat harmaat sarvipäät, paikallinen harmaakarja, lekottelee mustassa mullassa ja vähät välittää kärryillä köröttävistä turisteista.
Kamerat räpsyvät, kun hevostaituri vetää shown’sa laukkaavan pollen selässä seisten. Rohkea turisti uskaltautuu itsekin kokeilemaan ratsastusta – tosin istuen eikä seisten.
– Ajattele kun karauttaisi täyttä laukkaa taivaanrantaan ja vielä huivi hulmuaisi perässä, henkäisee yksi matkalaisista.
Myös Budapestista löytyy romantillisia hetkiä kaipaavalle varmasti jotain. Sinisenä Tonavana ylistetty joki tosin virtaa harmaanruskeana.
Mutta kun ilta tummuu ja miljoonat valot syttyvät, on näky monen kauniin sillan kaupungissa vähintäänkin romanttinen. Ja viulunsoittaja soittaa suoraan sydämeen, kuten yksi matkalaisista ihailee kauppahallin kansankuppilassa.
Kulunut sanonta pitää paikkansa: suurkaupunki tarjoaa jokaiselle jotakin.
Oulu-lehden lukijamatkalaiset saavat muun muassa roppa-annoksen tietoa vierailulla Suomen suurlähetystöön. Ministerineuvos Riitta Swahn latelee tiskiin sekä kylmät että lämpimät faktat.
– Budapest on aika turvallinen kaupunki: täällä on vähän ryöstöjä. Mutta taksit huijaavat. Hintataso on tosin sen verran edullinen, ettei osa suomalaisista edes huomaa, jos huijataan.
– Toinen ongelma ovat tyttöbaarit, joissa turistille tuodaan illan päätteeksi tähtitieteellinen lasku.
Unkarilaiset tuntuvat tuntevan vahvaa sukulaisuutta suomalaisiin.
– Ehkä vahvemmin kuin toisinpäin. Täällä esimerkiksi luetaan kouluissa Kalevalaa, ja unkarilaiset lapset tuntevat Kalevalan varmasti paremmin kuin suomalaiset, sanoo Swan.
Oulu-lehden lukijamatka tehtiin touko-kesäkuun vaihteessa Unkariin. Mukana oli 19 lukijaa ja matkanjohtajana Kirsti Uhlgren Oulun Matkatoimistosta.
