Mikä on realiteetti?

24.01. 14:43

Kuntarakenneuudistus kirvoittaa jos jonkinlaisiin kannanottoihin. Monet valtuutetut ja kansanedustajatkin peräävät demokratian ja vaikuttamisen perään, kuntien itsehallinnosta jopa presidenttiehdokas Väyrynen olisi valmis olemaan allekirjoittamatta presidenttinä sellaista lakia, joka olisi kuntien itsehallintoa vastaan. Hän perusteli asiaa perustuslailla.

Selvää on, että ehdokas Väyrynen elää aikaa jotakin muuta kuin nykyaikaa. Valitettavaa on se, että myös jotkut vasemmistoliiton edustajat elävät myös mennyttä aikaa.

Monella mittatikulla mitattuna Suomi on pieni maa. Meidän etumme on järkevä kuntarakenne ja sitä se ei tänä päivänä ole. Tulevaisuudessa vielä vähemmän jos ei rakanteita muuteta radikaalisti. Keskustapuolueen vastaharomisen voi ymmärtää sillä perusteella, että keskustan valta ja myös rahoitus perustuu suureen kuntamäärään ja suureen luottamushenkilöpaikkoihin.

Slogania ”Joka paikassa pitää voida asua ja elää" on helppo heitellä, mutta missä on keskustapuolueen realiteetti? Sitä ei ole kun otetaan pöytään tulevaisuuden huoltosuhteen haasteet. Siis ne todelliset haasteet, jotka tietää myös keskustapuolue tasan tarkkaan.

Epätoivo puolueen sisällä ilmeisesti on mennyt siihen pisteeseen , että tosiasioista ei voida puhua. Väestö ikääntyy, yhä enemmän on eläkeläisiä ja ikäihmisiä. Yhä vähemmän on työssäkävijöitä. Kiihtyvällä vauhdilla kuntasektorilta vähenee työntekijät ja samalla palvelutarpeen kasvaessa tarvitsemme entistä enemmän tekeviä käsiä ja ei vain eläköityvien tilalle vaan myös aivan uusia käsiä.

Voi sitä tulevaisuutta jos keskusta sen saisi yksin päättää. Meillä olisi kuntia joiden asukkaat olisivat ikäihmisiä ja hoitaisivat itse toisensa jos siihen kykenesivät. Näillä kunnilla ei olisi todellista realistista taloutta lainkaan vaan rahoitus hoidettaisiin virtuaalitaloudella johon ehdinkin tutustua Haukiputaalla valtuutettuna ollessani.

Uuden Oulun rakentamisessa Haukiputaan keskustan valtuustoryhmän enemmistö yritti kaikkensa sumuttaakseen kuntalaisia "itsenäisen kunnan ihanuudella". Onneksi keskustankin piirissä on itsenäisiä ja vapaa-ajattelijoita, joita ei puolue kykene kahlitsemaan kuntalaisten etuja vastaan. Kannustankin kaikkia luottamushenkilöitä puolueesta riippumatta ajattelemaan ja päättämään asioista itsenäisesti.

Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että kaikki puolueet eivät suinkaan aja "ihmisen asiaa", mutta joka puolueessa on myös fiksuja vaikuttajia. Vallalla on monet kasvot ja ne kaikki eivät näy julkisuudessa. Maankäyttö ja maanomistus on yllättävän suuressa roolissa ja rahalla on aina saanut valtaa ja niin saa myös tämänpäivän demokraattisessa Suomessakin.

Kevään eduskuntavaaleissa koimme, että hyökkäämällä ihmisyyttä vastaan voi sitenkin saada valtaa. Valitettavasti niinkin. Olisiko nyt aika kansalla näyttää meidän todelliset arvot, kiihkoilematta.

Kari ViholainenOulu