Ei ainuttakaan uuden vuoden lupausta

28.12. 12:14

Uuden vuoden lupauksia en tee. En tänäkään vuonna.

Tämän vuodenajan lupauksissa on se sama ilmiö kuin laihdutuskuurissakin: pitää tapahtua pysyvä elämänmuutos, jotta syntyisi pysyviä tuloksia.

Ja niissä kaikkein tärkeimmissä asioissa pysyviä elämänmuutoksia on NIIN vaikea tehdä.

Voin kyllä ryhtyä kuntoilemaan enemmän. Helppoa.

Voin ruveta syömään terveellisemmin. Iisiä, sillä aina löytyy parantamisen varaa.

Tupakkaa ei tarvitse heittää pois, koska se on tehty yli 10 vuotta sitten. Tein sen muuten uuden vuoden yönä, mutta en ajankohdan vaan tajunnan (ja melkein hengitystienikin) räjäyttävän flunssan vuoksi.

Rästiin jätetyt tai myöhemmin tehtäväksi siirretyt hommatkin voin tehdä ajallaan, mieluiten heti. Ei iso ongelma.

Mutta mitenpä muuttaa tai korjata syvällä lihasmuistissa ja alitajunnassa olevia asioista tai heikkouksia?

Miten rukata temperamenttiaan, asennoitumis- tai suhtautumistapaansa, sisäistä kelloaan tai ymmärrystään paremmaksi määriteltyy suuntaan?

Vaikeaa, niin vaikeaa. Tämän on jokikinen meistä varmaan huomannut, kun primitiivireaktio pätkähtää pintaan.

Siksipä en teekään uuden vuoden lupauksia.

Todella Tärkeissä Asioissa ne kun tahtovat jäädä vain lupauksiksi. Tyhjiksi ja katteettomiksi.

Enpä silti yllytä ketään heittäytymään herra Fatalismin syliin.

Pientä rukkausta ja säätöä voi itsessään aina tehdä – silloinkin, kun kyse ei ole suuresta, elämää mullistavasta kriisistä tai siitä, että olisi joutunut niin selkä seinää vasten ettei muuta vaihtoehtoa ole.

Voin yrittää olla kärsivällisempi, varsinkin lasteni suhteen.

Mutta en tee tästä uuden vuoden lupausta.

Yritän tehdä asiat heti enkä vasta sitten kun.

Tämäkään ei ollut uuden vuoden lupaus.

Ja aina voin olla positiivisempi.

Mutta älkää kuvitelkokaan, että tämä oli mikään uuden vuoden lupauksen tapainenkaan!

Hiljaa, vailla juhlavaa rummutusta, hyvä tulee!

Heli Rintalaheli.rintala@oululehti.fi