Kau­ka­na ovat ne ajat, kun rip­pi­lei­ril­lä kas­vis­syö­jä sai pas­ta-bo­log­ne­se -päi­väl­li­sel­lä lau­ta­sel­leen öl­jyt­tyä spa­get­tia, ket­sup­pia ja höy­ry­tet­ty­jä ba­by­pork­ka­noi­ta. Tänä päi­vä­nä kas­vis­ver­sio bo­log­ne­ses­ta val­mis­te­taan soi­jas­ta, här­kä­pa­vus­ta, nyh­tö­kau­ras­ta tai vaik­ka­pa quor­nis­ta. Vaih­to­eh­to­ja pii­saa, ei­vät­kä ne hä­viä li­ha­ver­si­ol­le maus­saan sen enem­pää kuin ra­vin­to­ar­vois­sa­kaan. Täs­tä huo­li­mat­ta mie­li­ku­vat kas­vis­ruu­as­ta ovat jää­neet vuo­si­kym­men­ten taak­se. Kas­vis­ruo­ka miel­le­tään edel­leen häm­mäs­tyt­tä­vän usein maut­to­mak­si ja ra­vin­to­ar­voil­taan köy­häk­si hö­tök­si – pork­ka­noik­si ja kuk­ka­kaa­li­pir­te­lök­si – jon­ka voi­mal­la ei ar­mei­ja­kaan mars­si.

Kas­vis­ruo­ka­päi­vä on ki­ro­sa­na, joka ai­heut­taa älä­kän joka ker­ta, kun se ot­si­kos­sa mai­ni­taan. Tämä näh­tiin jäl­leen vii­me vii­kol­la, kun Ou­lun yli­o­pis­tol­li­nen sai­raa­la il­moit­ti ot­ta­van­sa käyt­töön kas­vis­ruo­ka­päi­vän, jol­loin niin sai­raa­lan hen­ki­lös­töl­le kuin po­ti­lail­le­kin on tar­jol­la ai­no­as­taan kas­vis­ruo­kaa. Ja täs­tä­kös so­me­kan­sa jäl­leen rai­vos­tui: ”mi­nä­hän en pu­pun ruo­kaa syö!”.

Ruo­ka on ih­mi­sen eli­neh­to ja sik­si sii­hen ym­mär­ret­tä­väs­ti suh­tau­du­taan suu­rel­la in­to­hi­mol­la. Se tun­tuu sil­ti kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä, kuin­ka ker­ran kuu­kau­des­sa to­teu­tet­ta­va kas­vis­ruo­ka­päi­vä me­nee niin voi­mak­kaas­ti tun­tei­siin. Liha ei ole kas­vis­ruo­ka­päi­vien myö­tä hä­vi­ä­mäs­sä lau­ta­sil­tam­me. Li­haa pu­pu­te­taan tänä päi­vä­nä enem­män kuin kos­kaan en­nen, kun taas kas­vis­ten osuus lau­ta­sil­lam­me on edel­leen suo­si­tuk­sia niu­kem­paa.

Oi­kein teh­ty­nä kas­vis­ruo­ka on mau­kas­ta, ter­veel­lis­tä ja kas­vis­vaih­to­eh­dol­la it­sen­sä ra­vin­nut tu­lee sa­mal­la teh­neek­si myös ym­pä­ris­tö­te­on, sil­lä liha-ate­ria ai­heut­taa mo­nin­ker­tai­set pääs­töt kas­vi­sa­te­ri­aan ver­rat­tu­na.

On­nek­si asen­teet ovat hil­jal­leen muut­tu­mas­sa. Nuor­ten huo­li il­mas­ton­muu­tok­ses­ta ja sen myö­tä myö­tä myös tie­toi­suus il­mas­to­myön­tei­ses­tä ra­vin­nos­ta kas­vaa. Pu­hu­taan jopa nuor­ten il­mas­to­ah­di­tuk­ses­ta. Voi­si­ko sitä lie­vit­tää va­kiin­nut­ta­mal­la kas­vis­ruo­ka­päi­vä myös Ou­lun kou­lui­hin ja päi­vä­ko­tei­hin? En­nen kuin ve­dät aja­tuk­ses­ta her­neen ne­nään, an­na meuh­kaa­mi­sen si­jaan pu­pun ruu­al­le mah­dol­li­suus. Saa­tat yl­lät­tyä.

Su­san­na Ek­sy­mä,

pää­toi­mit­ta­ja