Pien­ten las­ten van­hem­mil­le on pal­jon­kin jär­jes­tet­tyä toi­min­taa. Tois­ten van­hem­pien kans­sa on help­poa ja­kaa ko­ke­muk­sia myös va­paa­muo­toi­ses­ti hiek­ka­laa­ti­kon lai­dal­la.

Mut­ta ke­nen kans­sa voi­si ja­kaa ne ajat, kun lap­suu­des­ta siir­ry­tään mur­ro­si­kään – kun ovet pauk­ku­vat, är­rä­päät len­tä­vät ja äi­ti on ka­ma­la?

– Kou­lu­jen van­hem­pai­nil­lat ei­vät oi­kein vas­taa sii­hen tar­koi­tuk­seen, et­tä pää­si­si ja­ka­maan nii­tä haas­tei­ta ja mah­dol­li­sia vai­keuk­sia ja krii­se­jä, mitä siel­lä per­hees­sä on. Sii­nä tuli sit­ten aja­tus, et­tä mitä jos kut­sut­tai­siin tei­nien äi­te­jä ko­koon, et­tä ha­lu­ai­si­vat­ko he ru­ve­ta pu­hu­maan, Ou­lun NNKY:n toi­min­na­noh­jaa­ja Maa­rit Pel­to­nie­mi muis­te­lee Ka­ma­lat äi­dit -toi­min­nan al­kua.

Näi­tä poh­din­to­ja käy­tiin vii­me vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lis­sä. Aja­tus­ta pää­tet­tiin tes­ta­ta vuon­na 2005.

– Ajat­te­lim­me, et­tä eh­kä pari kol­me äi­tiä tu­lee, mut­ta hei­tä­hän tu­li­kin sit­ten run­sas kol­me­kym­men­tä ja heil­lä oli val­ta­va tar­ve pu­hua. Sii­tä me huo­ma­sim­me, et­tä näil­le ryh­mil­le on tar­vet­ta. Sii­tä läh­tien nii­tä on jär­jes­tet­ty, Pel­to­nie­mi sa­noo.

Jos Ou­lus­sa on tar­ve pu­hua, sitä on luon­nol­li­ses­ti muu­al­la­kin. Ou­lus­sa al­kun­sa saa­nut Ka­ma­lat äi­dit -ver­tais­toi­min­ta on le­vin­nyt niin, et­tä toi­min­nan pii­ris­sä on nyt jo kol­mi­sen­kym­men­tä paik­ka­kun­taa. Toi­min­nan val­ta­kun­nal­lis­tut­tua sen koor­di­noin­ti on siir­ty­nyt Ou­lun NNKY-pai­kal­li­syh­dis­tyk­sel­tä NNKY-lii­tol­le.

Joil­la­kin paik­ka­kun­nil­la esi­mer­kik­si kau­pun­ki tai seu­ra­kun­ta on ot­ta­nut toi­min­nas­ta ve­to­vas­tuun, jol­loin oh­jaa­ja voi ol­la teh­tä­vään am­ma­til­li­ses­ti pä­te­vöi­ty­nyt.

Ou­lus­sa toi­mi­taan kui­ten­kin edel­leen al­ku­pe­räi­ses­tä läh­tö­koh­das­ta. Ryh­mis­sä on kak­si ver­tai­soh­jaa­jaa. Toi­sin sa­no­en oh­jaa­jan me­ri­toi ase­maan­sa oma­koh­tai­nen ko­ke­mus elä­mäs­tä mur­ro­si­käi­sen kans­sa.

Ka­ma­lat äi­dit -ni­men ou­lu­lai­set lai­na­si­vat lu­van kans­sa Hel­sin­gis­tä. Siel­lä sa­mal­la ni­mel­lä oli toi­mi­nut taa­pe­roi­käis­ten äi­tien ryh­mä.

Nimi on Pel­to­nie­men mu­kaan osu­va. Yh­tääl­tä nuo­ri miel­tää me­ne­mis­tä ja te­ke­mis­tä ra­joit­ta­van äi­din ka­ma­lak­si, mut­ta toi­saal­ta sa­moin voi ko­kea myös äi­ti. Äi­ti oli­si mie­lel­lään mu­ka­va, mut­ta useim­mat ym­mär­tä­vät, et­tä ra­jat ovat rak­kaut­ta.

– Mur­ro­si­käi­sen äi­din pi­tää­kin ol­la ka­ma­la, Pel­to­nie­mi nau­rah­taa.

Uu­si Ka­ma­lat äi­dit -ryh­mä käyn­nis­tyy Ou­lus­sa tam­mi-hel­mi­kuun vaih­tees­sa. En­sim­mäi­nen ker­ta on va­rat­tu al­kuin­fol­le, jos­sa käy­dään läpi, mitä ryh­mäp­ro­ses­sin ai­ka­na on tar­koi­tus teh­dä. Lo­put kym­me­nen ker­taa joka toi­nen viik­ko ko­koon­tu­va ryh­mä kes­kit­tyy asi­aan.

Äi­te­jä on yh­des­sä ryh­mäs­sä yleen­sä va­jaat kym­me­nen. Maa­rit Pel­to­nie­men mu­kaan lii­an suu­rek­si pai­su­va ryh­mä ei enää pal­ve­li­si tar­koi­tus­ta sa­mal­la ta­val­la.

– On hyvä, et­tä ryh­mäs­sä ei ole lii­kaa ih­mi­siä. Näin jo­kai­nen saa sen puo­len­tois­ta tun­nin ai­ka­na pu­heen­vuo­ron ja eh­tii pu­hua

Pel­to­nie­mi las­kes­ke­lee, et­tä nyt on al­ka­mas­sa hä­nen ve­to­vas­tuul­laan kah­des­kym­me­nes ryh­mä. Hän sa­noo, et­tä ajan saa­tos­sa per­hei­den haas­teet ja sa­mal­la ryh­mien pu­hee­nai­heet ovat muut­tu­neet. Al­kuun äi­dit oli­vat huo­lis­saan esi­mer­kik­si na­pa­pai­dois­ta kyl­mil­lä säil­lä.

– Nyt ne ju­tut ovat mo­nes­ti ai­van eri ta­sol­la. Siel­lä on esi­mer­kik­si päih­tei­den käyt­töä, ja yhä nuo­rem­pien las­ten äi­dit tu­le­vat ryh­mään.

Kas­vu­ym­pä­ris­töä on mer­kit­tä­väs­ti muut­ta­nut in­ter­net ja so­si­aa­li­nen me­dia. Pel­to­nie­mi ar­ve­lee, et­tä al­ka­vas­sa ryh­mäs­sä pu­heek­si saat­ta­vat tul­la ne­tin vaa­rat.

Ai­he on ajan­koh­tai­nen, sil­lä tuo­rees­sa muis­tis­sa ovat Ou­lua ja koko maa­ta kuo­hut­ta­neet sek­su­aa­li­ri­ko­se­päi­lyt. En­nen epäil­ty­jä te­ko­ja nuo­ria on lä­hes­tyt­ty ni­me­no­maan so­si­aa­li­sen me­di­an kaut­ta.

– Vie­lä ai­kai­sem­min äi­dit saat­toi­vat ker­toa, et­tä he ot­ti­vat töi­hin läh­ties­sään kaa­pe­lit kä­si­lauk­kuun niin, et­tä kou­lun jäl­keen ei pääs­syt pe­laa­maan. Nyt sitä ei voi enää es­tää. Jos vaik­ka kän­ny­käs­tä sul­kee net­tiyh­tey­den, nuo­ret ja­ka­vat yh­teyk­siä.

Pel­to­nie­men mu­kaan tek­ni­nen ke­hi­tys on men­nyt niin hui­maa vauh­tia eteen­päin, et­tä kaik­ki ai­kui­set ei­vät ole vält­tä­mät­tä py­sy­neet sii­nä mu­ka­na. Kaik­ki van­hem­mat ei­vät ole edes kiin­nos­tu­nei­ta ne­tis­tä ja so­mes­ta, vaik­ka pi­täi­si ol­la. Lap­set ja nuo­ret siel­lä ovat joka ta­pauk­ses­sa.

– Yk­si täl­lai­sen ryh­män ta­voit­teis­ta voi­si­kin ol­la, et­tä kan­nus­tet­tai­siin ole­maan kiin­nos­tu­nut lap­sen ju­tuis­ta. Kou­lun­käyn­nis­tä, har­ras­tuk­sis­ta ja kai­kes­ta muus­ta­kin ja kai­kes­ta muus­ta­kin ol­laan kiin­nos­tu­nei­ta, niin mik­sei sit­ten so­mes­ta ja ne­tis­tä­kin? Pel­to­nie­mi poh­tii.